Sä oot ihana, mutta olet jo kauan vaikuttanut siltä kuin sua pakotettas ase ohimolla pitämään tätä blogia. Jos et nauti tästä niin anna olla, pliis, sun kenkiin on varmasti paljon innokkaita tulijoita.
Ruby: Kiitos. Se joka pakottaa löytyy ihan peiliin katsomalla. Enkä halua kuitenkaan lopettaa bloggaamista (ainakaan kokonaan), koska tää on hauskaa. Joskus vaan iskee se tuskanen pakko pakko pakko ja sillon unohtuu se tekemisen ilo. 🙂
Sehän on juurikin näin. Ja luovuus loppuu siihen samaan seinään! Mutta teet kyllä huippujuttua täällä 🙂 don’t quit!
Reply
Sed (http://vanhalintuhakki.blogspot.com/)
August 2, 2012 at 10:35 pm
Kirjota vaan sillon, kun tuntuu, että nyt on pakko jakaa tää asia/idea/löytö/näky jonkun kanssa! Sellasilla hetkillä, kun tarvii vaan saada sanoa asiansa 🙂 Blogi on sua varten, ei toisin päin.
Samaa mieltä Rubyn kanssa. Sun jutut on vaikuttanu jo pitkään siltä, että bloggaus on sulle pakkopullaa. Paistaa läpi, että keksit mitä vaan turhia juttuja että saat postauksia (kuten tämä). Siksi en enää edes seuraa Likaista parkettia aktiivisesti. Aikanaan tämä oli yksi suosikeistani.
Ei millään pahalla, oot sulonen tyyppi. Etkä oo ainoa, jolle näin on käynyt.
modernekohome: No näin se menee. Kiitos kehuista 🙂 Ei tässä nyt lopettamassa olla.
Sed: Näin oon yrittäny tehdä. Se on joskus vaan hieman haastellista, kun mulla on kuitenkin ne juttukiintiöt, jotka täytyy tulla täyteen.
Lauralaura: Se on kyllä harmi kuulla. Tämä kyseinen postaus ei ollut tarkoitus olla mikään “täyte juttu”, vaan asia joka piti saada sanottua blogissa ja sattu sitten vaan löytymään hyvin asian ytimeen osuva teksti. En siis kiellä ettenkö tekisi niitä täyte juttuja sillon tällön, mutta silloinkin kyllä postaan ainoastaan asioista joista pidän. En lähtisi koskaan tekemään esim. jotain uutuustuote- tai nettikauppapostausta, koska se ei olis lainkaan oma juttu. Lilyssähän ontietyt kiintiöt postauksille jotka täytyy kuukaudessa saada täyteen ja silloin joskus joutuu keksimään sitä jotain extraa. En sitten tiedä auttaisiko asiaa, ja paranisiko blogi, jos siirtyisin takaisin omilleni. Mietitty on sitäkin.
Mutta kiitos kommentista, enkä ottanut pahalla. Harmittelen toki, että sinä (ja varmasti muutama muukin) koet blogin huonontuneen.
Olen myös valitettavasti sitä mieltä, että aika usein viime aikoina on välittynyt lukijalle sellainen tikusta asiaa -olo 🙁 Että postataan nyt kun on pakko vaikka ei huvittais. Monesti myös tulee sellainen deja vu fiilis että olen nähnyt tämän postauksen kymmenen kertaa. Osaisin muun muassa varmaan kulkea teidän olohuoneessa silmät sidottunakin 😉 Sehän näissä kaupallisissa portaaleissa taitaa olla, että se tietty luovuus katoaa kun on kiintiöt. Toki se toimii myös toisinpäin, lukijana jotenkin odotan enemmän sellaisilta blogeilta, joiden tiedän saavan palkkaa blogaamisesta. Kuulostipa rajulta! Tarkoitan siis, että silloin odotan että bloggaaja panostaa vähän enemmän, kuin että bloggaisi omalla itsenäisellä jalustallaan ns. harrastusmielessä. Tsempit! 🙂
Sinis: Byhyy. Mutta Deja Vu ilmiötä on varmaan aika hankala välttää näin pienessä asunnossa ja blogissa joka käsittelee oikeastaan pelkästään sitä omaa pientä koti. Tosin kyllä just tuossa laskin, että meidän olohuoneesta on ollut alle 10juttua tän blogin puolella, joten… Ei sillä, ettei niistäkin jo osais suunnistaa silmät sidottuna, sen verran pieni se on 😀 Ehkä sitten ku mulla on se oma 300neliön talo ja rahaa rutkasti, että voin vaihdella sisustusta useammin, niin tästäkin blogista tulee taas kiinnostavampi ja itsestä inspiroituneempi. Kiitos tsempeistä!
Hi! I'm Netta-Natalia and this is my blog.
I work as an interior designer, stylist and blogger. I live in Vaasa with my husband and our two dogs Penni and Sinna. We're living in our dream apartment in an old house build in 1898. We also have a small summer cottage on countryside. This blog is mainly about interiors but also about other things that inspires me.
Contact
Love letters can be send to
likainenparketti.blog@gmail.com
Blog collaboration inquiries to
hello@stilllifeblogs.com
Ymmärrän kyllä sun pointin, mut pakko sanoa, et mulla on aina kivaa kun sä oot postannut! Tykkään todella blogistasi.
Sä oot ihana, mutta olet jo kauan vaikuttanut siltä kuin sua pakotettas ase ohimolla pitämään tätä blogia. Jos et nauti tästä niin anna olla, pliis, sun kenkiin on varmasti paljon innokkaita tulijoita.
Ruby: Kiitos. Se joka pakottaa löytyy ihan peiliin katsomalla. Enkä halua kuitenkaan lopettaa bloggaamista (ainakaan kokonaan), koska tää on hauskaa. Joskus vaan iskee se tuskanen pakko pakko pakko ja sillon unohtuu se tekemisen ilo. 🙂
Sehän on juurikin näin. Ja luovuus loppuu siihen samaan seinään! Mutta teet kyllä huippujuttua täällä 🙂 don’t quit!
Kirjota vaan sillon, kun tuntuu, että nyt on pakko jakaa tää asia/idea/löytö/näky jonkun kanssa! Sellasilla hetkillä, kun tarvii vaan saada sanoa asiansa 🙂 Blogi on sua varten, ei toisin päin.
Samaa mieltä Rubyn kanssa. Sun jutut on vaikuttanu jo pitkään siltä, että bloggaus on sulle pakkopullaa. Paistaa läpi, että keksit mitä vaan turhia juttuja että saat postauksia (kuten tämä). Siksi en enää edes seuraa Likaista parkettia aktiivisesti. Aikanaan tämä oli yksi suosikeistani.
Ei millään pahalla, oot sulonen tyyppi. Etkä oo ainoa, jolle näin on käynyt.
modernekohome: No näin se menee. Kiitos kehuista 🙂 Ei tässä nyt lopettamassa olla.
Sed: Näin oon yrittäny tehdä. Se on joskus vaan hieman haastellista, kun mulla on kuitenkin ne juttukiintiöt, jotka täytyy tulla täyteen.
Lauralaura: Se on kyllä harmi kuulla. Tämä kyseinen postaus ei ollut tarkoitus olla mikään “täyte juttu”, vaan asia joka piti saada sanottua blogissa ja sattu sitten vaan löytymään hyvin asian ytimeen osuva teksti. En siis kiellä ettenkö tekisi niitä täyte juttuja sillon tällön, mutta silloinkin kyllä postaan ainoastaan asioista joista pidän. En lähtisi koskaan tekemään esim. jotain uutuustuote- tai nettikauppapostausta, koska se ei olis lainkaan oma juttu. Lilyssähän ontietyt kiintiöt postauksille jotka täytyy kuukaudessa saada täyteen ja silloin joskus joutuu keksimään sitä jotain extraa. En sitten tiedä auttaisiko asiaa, ja paranisiko blogi, jos siirtyisin takaisin omilleni. Mietitty on sitäkin.
Mutta kiitos kommentista, enkä ottanut pahalla. Harmittelen toki, että sinä (ja varmasti muutama muukin) koet blogin huonontuneen.
Sun blogi ja tyyli on inspiroiva ja ihana. i love it!
Olen myös valitettavasti sitä mieltä, että aika usein viime aikoina on välittynyt lukijalle sellainen tikusta asiaa -olo 🙁 Että postataan nyt kun on pakko vaikka ei huvittais. Monesti myös tulee sellainen deja vu fiilis että olen nähnyt tämän postauksen kymmenen kertaa. Osaisin muun muassa varmaan kulkea teidän olohuoneessa silmät sidottunakin 😉 Sehän näissä kaupallisissa portaaleissa taitaa olla, että se tietty luovuus katoaa kun on kiintiöt. Toki se toimii myös toisinpäin, lukijana jotenkin odotan enemmän sellaisilta blogeilta, joiden tiedän saavan palkkaa blogaamisesta. Kuulostipa rajulta! Tarkoitan siis, että silloin odotan että bloggaaja panostaa vähän enemmän, kuin että bloggaisi omalla itsenäisellä jalustallaan ns. harrastusmielessä. Tsempit! 🙂
Sinis: Byhyy. Mutta Deja Vu ilmiötä on varmaan aika hankala välttää näin pienessä asunnossa ja blogissa joka käsittelee oikeastaan pelkästään sitä omaa pientä koti. Tosin kyllä just tuossa laskin, että meidän olohuoneesta on ollut alle 10juttua tän blogin puolella, joten… Ei sillä, ettei niistäkin jo osais suunnistaa silmät sidottuna, sen verran pieni se on 😀 Ehkä sitten ku mulla on se oma 300neliön talo ja rahaa rutkasti, että voin vaihdella sisustusta useammin, niin tästäkin blogista tulee taas kiinnostavampi ja itsestä inspiroituneempi. Kiitos tsempeistä!