Tässä on nyt tuunattuna se tiistain toinen löytö, eli siis tuo kupu. Jonkun aikaa sitte törmäsin netissä ideaan miten voi vuosikellot, eli ne kuvulliset rumat, käyttää uudelleen. Sen jälkeen oonki ettiny noita kelloja netistä ja kirppareilta. Kaks isompaa ostin huuto.netin kautta ja ne odottelee noutajaansa, mutta tuon pienen löysin tosiaan kirpparilta.
Tuunaus oli helppo homma. Ei tarttenu muuta kun ruuvata kello osa irti ja sitten vaan maalia jalustaan. Varmaan kannattais kyllä noi reiät pakkeloida umpeen, mutta koska meillä ei ollu pakkelia ja oon aika kärsimätön tämmösissä asioissa, niin reiät nyt jäi.
En muuten raaskinu kertoo sille huuto.netin myyjälle, että mitä meinaan kellolle tehdä, kun se niin kovasti sitä kehu ja oli käyny siihen patteritkin vaihtamassa, ettei mun tarvis.
This glass dome is my latest DIY. It used to be a clock like this one here. I removed the clock and painted the base black.
Ihana. Mua aina huvittaa nuo pakolliset täyskymmenvuotis lahjat. Pari vuotta itsellä viiskymppisiin ja nyt jo ahdistaa. Keksipä uuskäyttöä pöytästandaareille… Niille turhuuksille pitäis oikeasti löytyä uusiokäyttöä, varsinaisia pölynkerääjiä ;o)
Ite oon viimeaikoina myös koittanut löytää noita kupukelloja. Törmäsin tuohon ideaan Vintagen viemää (?) -kirjassa, ja niin haluan tuollaisen kuvun! Tai kaksi tai… Mutta mun kirppistuurilla ei todellakaan tule ikinä vastaan sitä, mitä haluais…
Mulla nököttää yksi “ruma” tuolla kaapissa. Munsta siinä on jotain kaunista, mutta kun ei toimi, niin ei toimi. Kiitos siis ideasta jatkojalostukseen.
Mistä nuo harmaat purkit olivatkaan? Ne ovat himikauniit!
Vierailija: Pitääpä laittaa korvan taakse jos keksis niille jotain uusiokäyttöä 🙂
Laziness: Ahaa. No hyvin voin kuvitella, että tämä idea olisi sieltä Katjan päästä lähtenyt. Sun pitää mennä ny huuto.nettiin, koska sieltä mä löysin kaks isoa kelloa. Ei mullekaa kirpparilla oo vielä tullu vastaan ko toi yks pieni.
aniiri1: No mutta kauneus on aina katsojan silmässä. Ja monesti semmoset esineet joilla on jokin tarina vaikka takana ovat kauniita. Mullahan on tuota rumaa tuolla vaikka kuinka paljon. Siis sitä mistä muut aattelee että ‘hyi ruma!’ ja ite oon ihan että ‘ihana!’
tiinamarjut: purkit on ostettu Minimanin alelaarista aikoja sitten. Veikkaisin että voi olla vaikeempi tänä päivänä löytää.