Normaalisti ihmiset kai alottaa sisustuksen suunnittelun siinä vaiheessa, kun asunnosta on nähty ainakin pohjakuva tai muita kuvia. Saatettu myös nähdä kämppä livenäkin ja jopa muutettu sisään. Noh, mää en tee niin. Tajusin, että oon suunnitellu asunnon sisustuksen, ja hankkinut melkeen kaikki tavaratkin, ennen kuin mitään tietoa asunnosta onkaan. Varastossa odottelee siis THE sohva, josta blogin puolella on muutamaan otteeseen puhuttu. Arkku, josta tulee kaveri sohvalle. Keittiön tuoleina palvelee Domus (jonka kunnostus on edelleen kesken, hups) ja vanha koulutuoli. Haaveissa kolmanneksi istuimeksi olis vielä hankkia jonkinmoinen jakkara, joista olin jo aiemmin tehny postauksen. Tosin nuo kolme ovat saaneet uuden vastuksen Tolixista, ikuisesta rakkaudestani, jonka tyystin unohdin jakkaroita miettiessäni. Viimeisin ostos on viime keskiviikkona kirpparilta löytynyt 50-luvun pieni pöytä keittiöön (kuvassa ylhäällä). Eli melkeen kaikki kamat mitä luulis yksiöön mahtuvan on kasassa. Sänky ja jotain muuta pientä, kuten valaisimia, on vielä hankittava, niin ja SE ASUNTO. Voin kertoa että tää asunnon hankkiminen on huomattavasti vaikeampaa, kun olisin koskaan voinu kuvitella. Syy yksinkertaisesti on se, ettei asuntoja ole. Sitten kun tulee vapaa yksiö, niin sillä on 30 muutakin kiinnostunutta. Huoh, ehkä vielä joku päivä.
I guess normally people only start to plan the design after they have seen at least the floor plan or other pictures of a apartment. Sometimes even seen it live or moved in already. Well, I don’t. I have made almost all the plans and have almost all the stuff, even I don’t have a apartment yet. I have THE sofa, trunk, Domus-chair and a old school chair waiting me to find a new place to live. I’m also dreaming about some kind of stool. Last week I found small 50’s table (picture above) from the fleamarket so now I should have almost everything I need and they should all fit into a studio apartment. I’m still missing a bed and some small stuff like lamps and oh yeah, THE ACTUAL APARTMENT! Getting an apartment from here is more difficult that I could’ve ever imagined, beacause simply there, is no apartments available. I hope someday I’ll find it.
